Virtuaalihevonen Kiahan Minnihiiri KUMA, JS
| Virallinen nimi: | Kiahan Minnihiiri "Minna" | Rekisterinumero: | VH-37285 |
| Rotu: | Shetlanninponi | Sukupuoli: | tamma |
| Syntymäaika / ikä: | 01.01.2007 / xx | Säkäkorkeus: | 103 cm |
| Väri: | rautias | Koulutustaso: | ko: he B re: 70 cm |
| Kasvattaja: | Kiahantalli | Omistaja: | Talli Kirmaus |
Yleisestihän Minna on oikeinkin ihastuttava shetlanninponi, joka omaa kuitenkin luonnetta eikä ole ihan kenen tahansa ratsu. Vaativa poni on hoidettaessa kuitenkin itse kiltteys ja sillä useasti opetetaan pikkulapsia hevosenhoidon alkeita. Minna on aina valmiina kaikkeen uuteen ja suhtautuu niihin mielenkiinnolla, jota ei harvalla ponilla ole. Eläinlääkäri ja kengittäjä eivät ole Minnalle mikään uusi asia, mutta joskus pienempänä se oli aivan tohkeissaan kun kengittäjä laittoi sen jalkoihin ensimmäiset kengät ja lääkäri antoi ensimmäisen matokuurin. Nyt se vain kääntää päätä ja nukkuu kun toimenpiteitä tehdään. Lääkäri ei kyllä kovin usein käy tämän ponin luona, mutta kengittäjä sitä useammin. Kengittäjä joutuu välillä vain tuumimaan, että ”kyllä ponilla virtaa riittää kun jaksaa juosta kengätkin pois.” Uteliaisuudelleen tamma ei voi mitään ja joskus siitä on haittaakin. Yhtenä päivänä se oli karannut tarhasta kun oli nähnyt koiran menevän talliin, eikä Minna ollut ennen nähnyt koiraa. Se oli tullut alimman laudan alta ja juossut koiran perään suorinta tietä kukkapenkkien ylitse.
Hoitaessa tämä neiti on todellakin itse kiltteys, eikä turhia sekoile. Neiti rakastaa kaikista eniten sitä, kun sen kainaloista rapsutetaan harjalla oikein reippaasti. Minna vain ojentaa päätänsä ja nauttii oikein olan takaa. Jos joku olisi sen hampaiden ulottuvilla, rapsuttaisi sekin tätä samalla kun sitä rapsutetaan kainaloista. Kavioiden kanssa saattaa olla todella paljon vaikeuksia, koska tämä tamma on erittäin herkkä jaloistaan. Jos ei ole tarkkana saattaa se näykkäistä takapuolesta tai sitten se potkaisee juuri sillä jalalla, jota yrität putsata. Jos Minnalle ei näytä heti alussa, ”että ne kaviothan otetaan eikä meinata!” ei se luovuta helpolla. Kuitenkin hetken tappelun jälkeen saa kaviotkin otettua, kun tamma tajuaa että hoitaja ei luovuta ennen kuin ne on otettu. Jos joku notkuu karsinan ovella samalla kun tammaa puunaillaan ja hoidetaan, tulee se ovelle katsomaan kuka ihmetys siinä seisoo. Varusteiden laitossa ei ole ongelmia mitä nyt vähän pullistelee kun satulavyötä kiristetään.
Ratsastaessa Minna ei anna mitään ilmaiseksi ja sen selässä ei voi hetkeäkään hengähtää. Mikään pikkulasten poni se ei ole, mutta kyllä sillä joskus aloittelijakin menee. On siinä näky kun pikkulapset yrittävät saada neidin liikkeelle. Poni vain seisoo korvat luimussa kun lapsi yrittää potkia sitä liikkeelle. Jos kesällä kentän reunassa näkyy hitusenkin vihreää ruohoa laukkaa tämä poni sinne suorintatietä vaikka ratsastaja olisi selässä. Pikkulapset pelästyvät tästä yleensä ja alkavat itkemään eivätkä suostu enää ratsastamaan Minnalla. Kuitenkin kokeneemmalla ratsastajalla Minna menee välillä todella hyvin vaikka ei annakaan aina periksi. Kouluratsastusta tamma vihaa yli kaiken, mutta hyvän ratsastajan alla saattaa ponista kehkeytyä vielä jossain vaiheessa oikeinkin hyvä kouluratsu. Minna siis osaa kyllä koulua, mutta ei nauti siitä sydämestään. Ratsastajalta vaaditaan siis päättäväisyyttä ja hermoja, jotta koulukentillä tulisi menestystä. Esteillä Minna on oikeinkin elementissään ja nauttii sydämensä kyllyydestä. Välillä saattaa jopa innostua hieman liikaakin ja silloin sitä ei pidättele mikään. Innostuttuaan se saattaa vain laukata esteiden läpi niin, että puomitkin vain lentelevät ympäriinsä. Kun Minnalla ratsastaa koulua kannattaa olla tarkka, koska kyllästyttyään se peruuttelee ja välillä heittää ärtymykseltään pukkeja. Jos sitä oikein kyrsii se menee portille, eikä suostu liikkumaan ennen kuin sen selästä tullaan alas. Maastossa tamma on kuin elementissään ja se rakastaa rauhallisia kävelyitä metsässä. Senkin vuoksi se on jokaisen suosikki maastoratsu. Koskaan se ei ole pelästynyt tai ryöstäytynyt käsistä vaan aina se on kuunnellut ratsastajaa ja moni ihmettelee sitä, miksei se voi olla samanlainen kentällä tai maneesissa.
Taluttaessa itse rauhallisuus ja tulee perässä kuin koira. Moni taluttaakin Minnaa vain sillain, että laittaa riimunarun kaulalle ja lähtee kulkemaan poni perässä. Traileri oli Minnalle ensiksi kauhistus, mutta pienien suositteluiden jälkeen se meni sinne nätisti. Ei se kuitenkaan siellä kovinkaan kauan viihdy yksi. Yksin jouduttuaan se tekee kaikkensa, että saisi kaverin seurakseen. Se hirnuu ja tekee turhia tarpeitansa traileriin niin että seuraavana päivänä on kauhea siivoaminen.
Kilpailukentillä tamma on hieman levoton, mutta rauhoittuu päästessään verryttelyalueelle, jossa se on oma itsensä. Kilpailutilanteessa siitä voi havaita pientä innokkuutta ja voiton himoa. Tamma kulkee niin hyvin, ettei sitä voi tunnistaa samaksi poniksi joka on aivan tavattoman itsepäinen kentällä.
Sukutaulu (sukuselvitys © Kkäti)
| i. Mörrimöykky she, rt, 108 cm |
ii. Mörrikkä | ||
| ie. Minni | |||
| e. Agramora De Dora she, tprn, 102 cm |
ei. Agramore | ||
| ee. Dora III | |||
Isänisä on nimeltään Mörrikkä, kuten nimestä huomaa oli sekin oikea veitikka. Se oli yhden ihmisen poni sekä lisäksi sillä oli luja tahto, ja useimmitem se saikin sen läpi. Kuten poikansakin, se loisti aina ratsastaessa ja kisakentillä, sillä olikin monia sijoituksia he B ja he A tasoilta. Mörrikkä oli tyypillinen shetlanninponin veitikka, joka valitettavasti menehtyi 18-vuotiaana vakavaan kaviokuumeeseen.
Minnan isänemä on samalla melkein sen kaima, eli Minni. Minni on herttainen pikkuponi, säkää sillä on vain 98cm ja se on kaikkien pikkulasten suosikki. Miksei vanhempienkin, sillä se on kiltti hoitaessa ja tulee nätisti perässä kun taluttaakin. Se on kuitenkin tavallinen puskaratsu, joka kisasi nuorempana vain ratsastuskoulun He C luokissa, sijoituksetta. Mutta luonne korvaa kaikenmaailman sijoitukset.
Minnin emä Agramora De Dora on kiltti ja näpsäkkä paketti, se rakastaa esteitä ja kulkee aina kauniisti muodossa. Sillä on säkäkorkeutta noin 102cm ja väriltään se on tummanpunaruunikko. Kaunis rakenne on periytynyt ilmiselvästi sen jälkeläisille. Painotukseltaan se on kuitenkin kouluratsu, kauniiden ja keveiden askelten vuoksi.
Minnan emänisä oli Agramore, joka oli Iso-Britannialainen shetlanninponiori. Se oli hyvin orimainen ja ärhäkkä, painotukseltaan valjakkoponi. Sillä oli valjakkoajosta monia sijoituksia ja yksi noviisiluokan voitto. Korkeutta Agramorelta löytyi jopa 108,5cm ja väriltään ori oli musta. Useat sen jälkeläiset ovat perineet kauniit liikkeet ja ison egon.
Emänemä Dora II oli suomen-ruotsalainen shetlanninponi, jonka suvussa kulki kuitenkin jonkin verran russ-verta. Esteponi, jolla oli kapasiteettiä vielläkin ylemmäs, mutta se kisasi 60cm ratoja, erittän hyvin tuloksin. Sillä oli loistava luonne, jota se on periyttänyt jälkeläisilleen, joita löytyy melkoisen monta. Sukulinjoiltaan tämä meidän Minna on hyvä, edustava ja hyvät perimät saanut tamma.
Jälkikasvu
| Jette's Silky Talkie | i. Walkie Talkie D |
| Jette's Ingeborg | i. Bayard Acke |
| Jette's Elvira | i. Lichen's Cristoforo Colombo |
| Jälkeläisen Nimi | i/e. Toisen Vanhemman Nimi |
| 04.03.2009 | NJ, shetlanninponitammat | Dei | LKV5/12 |
| 22.05.2009 | NJ, shetlanninponitammat | Barrier Stall | 10/12 |
| 28.06.2009 | VVJ, noviisi yhdistetty yksilöluokka | VF Miniatures | 7/79 |
| 05.07.2009 | VVJ, noviisi yhdistetty yksilöluokka | VF Miniatures | 4/84 |
| 00.00.0000 | JAOS, luokka | kisapaikka | 00/00 |